Varaosamyymälässä yrittäjyys on yhteispeliä

Yrityksen perustamisen ei tarvitse olla yksinäistä hommaa – varsinkaan silloin kun kasassa on sopiva tiimi, jossa jokaiselle löytyy oma paikkansa. Savarin Varaosa Oy sai alkunsa, kun Matti Kumpula, Juho Haapakoski, Teemu Isotalus ja Tuomas Raudaskoski yhdistivät osaamisensa.

Monen sortin tietotaitoa nelikosta löytyykin. Isotalus ja Raudaskoski ovat autoasentajia, Kumpulalla on kokemusta varaosamyynnistä, ja Haapakoski on porukan atk-nikkari.

– Ajatus on, että jokainen tekee sitä mitä parhaiten osaa, sanoo Kumpula, joka alkuvaiheessa huolehtii myymälän asiakaspalvelusta Isotaluksen kanssa.

Porukalla yrittämisessä on aina omat haasteensa, mutta parhaimmillaan siinä on myös paljon etuja. Hyvä yhteishenki ja huumori kantavat arjessa, ja erilaiset näkökulmat vievät toimintaa eteenpäin. Taakalle on useampia jakajia, ja taloudellinen riski useamman kontolla.

Uudelle varaosamyymälälle on yrittäjien mukaan ollut Ylivieskassa tilausta, sillä autokaupungissa ja sen ympäristössä riittää alan harrastajia ja korjaamoliikkeitä.

– Haluamme panostaa laatuun, sillä asentajina olemme huomanneet, että sillä on väliä. Ulkomailta tilataan nykyään paljon tavaraa, joka kestää huonosti. Myös asiakaspalvelua viemme vähän pidemmälle. Esimerkiksi pienet huoltotoimenpiteet, kuten pyyhkijänsulkien ja polttimoiden vaihdot voidaan tehdä täällä, Raudaskoski kertoo.

Yrityksen perustamisessa ratkaisevaa oli, että ala ja asiakaskunta olivat koko nelikolle tuttuja. Eikä yrittäjyys itsessäänkään ollut ihan vieras asia.

Kaverukset ehtivät kypsytellä yritysideaansa vuoden päivät. Huutokaupasta kerettiin hankkia myymälähyllyt, ja sopivat tilatkin löytyivät ”pelipaikoilta”, korjaamojen ja autoliikkeiden naapurista Ratakadulta.

Kun myymälän ovet päästiin avaamaan huhtikuun alussa, sana oli ehtinyt laajan tuttavapiirin ansiosta kiertää, ja sosiaalisessa mediassa oli jo valmiiksi satoja seuraajia.

– Seuraavaksi lähdetään tavoittelemaan laajempaa asiakaskuntaa verkkokaupan avulla, yrittäjät kertovat.

Teksti ja kuva: Hanna Perkkiö